En jaksanut erikseen alkupalaa alkaa vääntää, joten tein vain pääruoan ja jälkkärin, joista jälkkäri tulee tässä postauksessa ja huomenna pääruoka, että jakautuu päivitykset vähän tasaisemmin. Huomenna tuskin kuitenkaan kerkeän mitään kummempaa laittaa.
Kerkesin vähän maistella tuosta piirakasta ennen kuvan ottamista, anteeksi.
Sitruuna-marenkipiiras
Pohja
2,5dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
100g margariinia
1 keltuainen
3rkl kylmää vettä
Sitruunatäyte
1,5 dl vettä
1,5dl sokeria
4rkl vehnäjauhoja
3 keltuaista
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
Marenki
4 valkuaista
1dl tomusokeria
Valmista pohja nyppimällä margariini, sokeri ja jauhot yhteen. Lisää sitten keltuainen ja vesi nopeasti perään. Sekoita tasaiseksi ja levitä voideltuun vuokaan. Minulla vuoka oli n. 25cm pitkä ja 15cm leveä.
Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10min.
Mittaa kiisseliainekset kattilaan ja keittele koko ajan sekoitellen, kunnes se sakenee kunnolla. Kaada kiisseli esipaistetun pohjan päälle.
Vatkaa valkuaiset ja tomusokeri kovaksi marengiksi ja pursota/levitä kauniisti piiraan päälle. Käännä uuni 175 asteeseen ja paista piirasta niin, että marenki saa kauniin värin. Tähän on vaikea antaa tarkkaa aikaa, mutta ehkä 10-15min meni tuolla meidän uunilla.
Marengin kanssa täytyy olla tässä todella tarkkana, sillä muuten pohja vettyy. Jos marenkia vatkaa liian pitkään, se vapauttaa valtavasti nestettä, joka valuu vuoan pohjalle ja piiraspohjasta tulee vetinen. Toinen seikka, joka tämän voi aiheuttaa on se, että kiisseliä ei ole keitetty tarpeeksi sakeaksi. Eipä pohjalla kovin väliä ole, jos kakun meinaa hyvässä seurassa nopeasti vain syödä pois, mutta jos tällainen harmittaa, saattaa vetisyys johtua esim. näistä jutuista.
Oli kyllä vaikea olla syömättä tuota kiisseliä, koska se oli vain niin ihanaa. Sain kuitenkin pidettyä itseni kurissa, että vieraille oli jälkkäriä tarjottavana.
Hurstia luvassa!
Tänään oli kuulemma karkkipäivä, niin saatiin tuollaista salmiakkisuklaata. Taas tuli saatua myös hiusväri, eli ei tarvitse vielä kahteen kuukauteen ainakaan miettiä mistä repii kympin uuteen hiusväriin, kun niistä edellisistäkin oli vielä yksi jäljellä.
Yksi niistä jakajista on jokseenkin tutustunut tai alkanut moikkailla mua tosi paljon ja aina iloisesti vähän höpistään siinä kun nähdään. Tänään se sniikisti antoi mulle ylimääräisen smoothie-pullon, vaikka olin jo saanut sellaisen. Se oli jotenkin tosi kivaa ja lämmitti. :)
Mutta huomenna päästään pääruoan pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti