Matka siis ohi, outoa olla kotona taas. Reitti lähti Helsingistä Helvetinjärvelle, sieltä Alavudelle, Seinäjoelle, Pietarsaareen, Kuopioon ja takaisin Seinäjoen ja Nokian kautta Helsinkiin. Tuli kyllä ajettua monta sataa kilometriä.
Ensimmäisenä pysäkkinä Helvetinjärvi, jonne eksyttiin ensin ja päädyttiin jonnekin huoltamattomalle hiekkatielle. Lopulta löydettiin Helvetinportti, jonne saatiin jätettyä auto ja kaveltiin Helvetinkolulle keskellä yötä.
Kauniita maisemia, ihanaa suomalaista metsää, suota, pitkospuita, viileä ilma... Ihan täydellistä. Tuli ihan olo, että nyt muutetaan maalle, vaikka siellä hyttysiä onkin.
Matkailuautossa oli kaasuhella, joten sain laitella vähän ruokaakin matkan aikana, vaikka aika monesti pojat menikin kaupasta hakemaan jotain valmista syötävää. Keittelin nuudeleita muutamina päivinä ja tein pihviä ja jauhelihakastiketta pastalle yms.
Hamsterit ja koira oli mukana, saatiin äidin auto käyttöön sitä vastaan, että otettiin Kata-hauva reissulle. Kyllä se siellä viihtyikin, kun sai vapaana juoksennella ympäri Suomea.
Sellainen höpö se on. Ja jäi aina kuskin paikalle vahtimaan, kun joku lähti ulos autosta.
Seinäjoella kävin luovuttamassa verta SPR:llä! Siellä oli mukavia ja ihania hoitajia ja sain luovutuksen jälkeen ruokaa ja herkkuja. :) Illalla tuli vähän huonompi olo, jos joutui pitkään seisomaan, mutta muuten siinä ei ollut mitään erityistä.
Maistoin myös aivan ihanaa olutta, kirsikkaolutta nimittäin! Se oli aivan kirkkaanpunaista ja maistui enemmänkin ehkäkirsikka-aromille kuin kirsikoille, mutta kyllähän sen siitäkin kirsikaksi tunnistaa. Toinen outous oli Matti Nykäsen mansikkamargaritalonkero. Liian makeaa, aika oudon makuista, mutta ihan hauskaa varmaan kylmänä.
Kuopiossa käytiin perhetutun luona vierailemassa ja kalastamassa pitkästä aikaa! Ja kyllähän niitä kalojakin tuli, neljä särkeä ja kolme ahventa, jotka annettiin sitten kisuille syötäviksi. Pöpönen sai myös elämänsä ensimmäisen kalan. Oli aika suloista seurata sitä turhautumista ensin, kun ei kala syönyt ja sitten intoa siitä, kun söikin lopulta. :)
Tuli tehtyä myös koruja. Sain pöpöltä ihanan käsikorun ja tein sille siihen kuuluvan parin.
Oli oikeasti äärettömän kiva reissu ja oli kiva ajaa, vaikka löpöön menikin liikaa rahaa. Nyt ei sitten syödä varmaan ollenkaan loppukuusta, ellei kaapeissa ole jotain salaista. :D Kokkailuja on kyllä toisaalta luvassa silti, koska juhannuksen jälkeisellä viikolla päästään äidin kaapeille kokkaamaan, kun käydään hoitamassa niiden koiraa taasen.
Pitäisi matkustaa kyllä useammin ja käydä kalalla taas. :)
