Millaista on olla köyhä?

Monesti minulta kysytään tuota, enkä oikein osaa vastata. Millaista tämä nyt on? Ei mitenkään erityistä varmaankaan. En aiemminkaan ostelut paljoa vaatteita tms., joten en ole sellaisesta joutunut luopumaan missään vaiheessa. Ainoa ero entiseen on se, etten enää voi kokkaila täysin mitä haluan ja milloin haluan. En ole käynyt ruokakaupassa kunnolla (=ostokset yli 10€) varmaan moneen kuukauteen.

Toinen suuri ero edelliseen on se, ettei ole varaa maksaa laskuja. Kaikki raha menee laskuihin, eikä siltikään aina ole kaikki maksettuna. Laskut menee perintään, eräpäiviä pitää siirtää, maksusuunnitelmia tehdä... Erittäin rasittavaa, erittäin väsyttävää. Jokainen sentti pitää laskea, eikä ruokaan ole koskaan rahaa ja matkakorttia en ole voinut ostaa viimeiseen kolmeen kuukauteen.

Hursti on yksi pelastus ainakin ruoan suhteen. Maanantaisin siellä on myös vaatejako, jossa en ole itse vielä päässyt käymään. Olen myös laittanut viestiä Pelastusarmeijalle, josta saan vielä ylimääräistä ruokaa ensi viikon perjantaina.

Tällä hetkellä olen siis työtön. Putosin tähän kierteeseen viime vuonna, kun jouduin sairaslomalle. Sitä ennen olin kerralla jopa kolmessakin työssä ja talous oli kyllä erittäin hyvässä kunnossa. Nykyään sitä ei enää edes tajua, miten tästä kaikesta pitäisi selvitä, mutta jotenkin aina saa selvittyä, ainakin melkein.

Työnhaku ei ota siipiä alleen, vaikka joka kuukausi lähettää monia hakemuksia. Opintotuen perusosaa en saa, vaikka asun jo pois kotoa. Sitä tulen saamaan vasta kun täytän 20, tai jos syksyllä tulevat muutokset koskettavat myös minua. Saan vain asumislisää opintotuesta, enkä halua nostaa opintolainaa, sillä en usko olevani koulun jälkeen siinä tilanteessa, että voisin heti alkaa maksaa sitä pois, enkä muutenkaan halua yhtään enempää olla velkaa kenellekään.

Pöpö on nykyään töissä, kun sai töitä kaupan kassalta. Nyt ahdistaa, koska en halua olla ainoa työtön tässä talossa ja elää toisen rahoilla. Pitänee siis vieläkin koventaa työnhakutahtia.

Muuten tämä elämä kuitenkin tuntuu ihan normaalilta, kun ei jää miettimään näitä asioita liiaksi. Käyn normaalisti koulussa, teen normaaleja juttuja (niitä ilmaisia tietenkin), syön aika normaalia opiskelijaruokaa, olen ihan normaali. Sitäpaitsi uskon kyllä, että tästä se vielä helpottaa, kunhan tarpeeksi yrittää. :)

Hurstiltakin saatiin tänään hyviä ruokia ja hiusväri.

Aika paljon karkkia/makeaa. Suklaapatukoita, vaahtokarkkeja, minidonitseja, pashaa ja rahkaa. Lisäksi lihapullia, porilainen, salaatti ja ruisleipää. Kyllä näillä taas hetken pärjää, jos vaikka pääsisi maanantaina Myllypuroon ruokajonoon. Keskiviikkoon asti ei kuitenkaan jääkaapin sisältö mitenkään riitä, joten jotain täytyy keksiä.

Sellaista tällä kertaa, enkä ole oikein päässyt myöskään kokkailemaan, kun ei ole ollut ollenkaan aineksia.